Jos osaa katsoa asioita uusista näkökulmista, voi edistää sopimuksia, joissa molemmat osapuolet voittavat. Näin uskoo valtakunnansovittelija Minna Helle.
Valtakunnansovittelija (nykyisin Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja) Minna Helteellä ei ole hierarkkista organisaatiota johdettavanaan, mutta silti hän soveltaa työssään monia johtamistaitoja.
”Johdan työriitojen sovittelutoimintaa, hyvin konfliktoituneita neuvotteluja, joissa panokset ovat suuret. Olen koko urani tehnyt neuvottelutyötä. Siinä on tosi tärkeää osata katsoa asioita uusista näkökulmista. Silloin asiat voivat näyttää erilaisilta eivätkä ideologiset erot enää olekaan niin jyrkkiä”, sanoo Helle.
Toinen tärkeä taito on kuunteleminen.
Eteenpäin ei pääse, jos rakastaa vain omaa ääntään ja omia ajatuksiaan."
”Kuunteleminen on a ja o. Eteenpäin ei pääse, jos rakastaa vain omaa ääntään ja omia ajatuksiaan. Mutta kuuntelua ei tarvita siksi, että tehtäisiin juuri niin kuin toinen haluaa vaan tavoitteena on löytää jotakin, mihin pääsee kiinni.”
Helle huomauttaa, että on osattava kuunnella myös rivien välistä, sitä mitä ei sanota. Se voi joskus olla tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan.
Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös johdonmukaisuus ja jämäkkyys.
”Sovittelijalla pitää olla kahdet kasvot – kuuntelijan lempeät, mutta myös jämäkät ja kantaaottavat. Nämä tukevat toisiaan: on helpompaa olla jämäkkä, kun on ensin kuunnellut.”
Nykyiseen tehtäväänsä Helle siirtyi tämän vuoden alussa sitten STTK:n johtajan paikalta. Valtaosan urastaan hän on työskennellyt ay-liikkeen palveluksessa, STTK:n lisäksi myös Työeläkevakuuttajat Telassa, Tehyssä, Journalistiliitossa ja Akavassa. Hän ei kuitenkaan tunne ylittäneensä syvää ideologista kuilua vaihtaessaan valtakunnansovittelijan toimistoon.
”Olen opiskellut työoikeutta ja alun perin halusin vain työmarkkinajärjestöön töihin. Olisin voinut päätyä kummalle puolelle tahansa”, hän sanoo.
Vain motivoitunut työntekijä tekee tulosta
Kuilua työn ja pääoman välillä on tasoittanut myös työelämän muutos, joka on tapahtunut Helteen parinkymmenvuotisen työuran aikana. Helle näkee työelämän kehittyneen sekä parempaan että vaativampaan suuntaan.
”Työ on nykyisin itsenäisempää, ihmiset pystyvät toteuttamaan itseään enemmän, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat lisääntyneet. Mutta on myös paljon haasteellisempaa saada hyviä tai erinomaisia tuloksia aikaan. Aiemmin tulosta syntyi tehostamalla - nykyään on kyse on siitä, kuinka motivoituneita ihmiset ovat ja miten he pystyvät luomaan uusia innovaatioita.”
Helle viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan motivoituneet ja hyvinvoivat työntekijät saattavat tehdä kymmenen kertaa enemmän tulosta kuin rutiinisuorittajat. Siksi hän uskoo vastakkainasettelun sijasta pikemminkin win-win-sopimuksiin, joissa molemmat työmarkkinaosapuolet hyötyvät.
Win-win-sopimisen teoria on kuitenkin helpompi kuin käytäntö."
”Siksi kykenin vaihtamaan tähän tehtävään ja pystyn ajattelemaan neutraalisti molempien osapuolten etua.
Win-win-sopimisen teoria on kuitenkin helpompi kuin käytäntö. Juuri nyt näyttää siltä, että työmarkkinoilla pitäisi jakaa enemmän tappioita kuin voittoja.
”Sopiminen edellyttää, että on luottamusta, tunne siitä että molemmat osapuolet ovat samassa veneessä. Iso ongelma on, että tämä kokemus on niin heikko. Toinen ongelma on, ettei hahmoteta mitä hyvää kipeistä sopimuksista syntyy pitkällä aikavälillä.”
Uusi esimies kaipasi koulutusta
Ensimmäistä kertaa Helle vaihtoi urallaan asiantuntijasta esimiestehtäviin vuonna 2006, kun hänestä tuli Tehyn edunvalvontajohtaja 34-vuotiaana.
”Esimiestyö oli minulle siinä tilanteessa kokonaan uutta, vaikka olin aiheeseen perehtynyt, lukenut ja valmistautunut. Olin myös tosi nuori johtaja työmarkkinajärjestöön. Koin, että tarvitsin sekä koulutusta että sparrausta”, Helle muistelee.
Kouluttautuminen tosin venähti myöhemmäksi, koska syksyllä 2007 tuoreen työmarkkinajohtajan aika meni työtaistelu-uhkaan, jossa 16 000 hoitajaa joukkoirtisanoutui tehtävistään. Vasta seuraavana vuonna oli AaltoJOKO® -ohjelman aika.
”Halusin koulutukseen, joka painottaa strategiaa ja tavoitteellista johtamista – minulla oli suuri halu vaikuttaa omaan organisaatiooni ja suomalaiseen työmarkkinapolitiikkaan. Lisäksi halusin tavata koulutuksessa myös muiden alojen ihmisiä, eri puolilta eikä vain samoista ympyröistä joissa muutenkin pyörin”, Helle perustelee.
Myös järjestöt tarvitsevat strategiaa
Strateginen ajattelu ei Helteen mukaan ole mikään yritysten yksinoikeus.
”Jos tehdään edunvalvontaa, on todella tärkeää että on selkeä näkemys siitä, mitä halutaan ja mihin ollaan menossa. Etenkin ay-liikkeessä, jossa silloin toimin, on todella tärkeää katsoa pitemmälle tulevaisuuteen ja luoda tavoitteita sieltä käsin. Ei riitä, että pohditaan miten asiat olisivat hyvin nyt työelämässä olevilla, vaan pitää katsoa myös työelämään tulossa olevia sukupolvia.”
Opin millainen olen itse johtajana ja millaisia sokeita pisteitä minulla on."
Kurssitovereita Helteellä oli enimmäkseen yrityksistä, mutta myös julkiselta ja kolmannelta sektorilta.
”Tapasin mielenkiintoisia, samanhenkisiä ihmisiä, jotka halusivat kehittyä ja tehdä työnsä paremmin. Yhteydet ovat säilyneet tähän päivään asti.”
Tuoreen esimiehen tavoitteet koulutukselle siis täyttyivät. Lisäksi Helle sai evääksi paremman itsetuntemuksen ja kyvyn tarkastella omia toimintatapojaan analyyttisesti.
”Opin millainen olen itse johtajana ja millaisia sokeita pisteitä minulla on. Joskus on vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin itse on, vaan ajattelevat ja toimivat eri tavalla. Silti johtajan pitää saada kaikista ihmisistä paras mahdollinen suoritus irti.”
Minna Helle on käynyt AaltoJOKO® -johtamisohjelman. Haastattelu on toinen AaltoJOKO® 45-juhlahaastattelusarjassa, jossa kuullaan läpi eri aikakausina koulutuksen käyneitä ja urallaan menestyneitä henkilöitä.